Buffonin neula on geometrinen koe, joka tekee lävistävän väitteen siitä, että jos lasketaan äärettömän monta neulaa, ja aina sijoittaa ne satunnaisesti viivamaisen pinnan yli, niin niiden ja pinnan väliin osuvien neulojen osuus voidaan laskea. Tämä koe on tärkeä osoitus siitä, että tilastollinen todennäköisyys voidaan soveltaa geometrisiin ongelmiin.
Buffonin neula sai alkunsa 1700-luvun lopulla ranskalaisen matemaatikon Georges-Louis Leclerc de Buffonin tutkimuksista. Hän esitteli ongelman todistuksen ”Essai d’Arithmétique Morale” -nimisessä teoksessaan vuonna 1777. Koe on nimetty Leclerc de Buffonin mukaan.
Kokeen tarkoituksena on osoittaa, että jos neulat sijoitetaan viivamaisen pinnan yli, niin niiden ja pinnan väliin osuvien neulojen osuus voidaan laskea todennäköisyyksien avulla. Tämä sitten käytännössä osoittaa, että tiettyjen geometristen ongelmien ratkaiseminen voidaan laskea tilastollisen todennäköisyyden avulla.
Buffonin neula on tärkeä aihe matematiikassa, koska se yhdistää geometrian ja tilastollisen todennäköisyyden. Se on myös käytännön esimerkki siitä, miten abstraktia matematiikkaa voidaan soveltaa todellisiin ongelmiin. Koe on edelleenkin käytössä matematiikan opetuksessa ja tutkimuksessa, ja se on inspiroinut monia muita matemaattisia ongelmia ja tutkimuksia.
Buffonin neula on siis tärkeä esimerkki siitä, miten matematiikka voi olla hyödyllinen työkalu todellisuuden ongelmien ratkaisemisessa. Se osoittaa myös, miten eri matemaattiset alat voivat liittyä toisiinsa ja tuottaa uusia oivalluksia ja tuloksia. Buffonin neula on siis hyvä esimerkki matematiikan monipuolisesta soveltamisesta ja sen merkityksestä tieteessä.